Viimeistä viedään…

Täältä pesee nyt se odotettu arvioinnin osuus kurssista Oppimisen Ohjaaminen ja Opetuksen Suunnittelu ja Arviointi alias OOOSA. Ryhmämme jäsen M uhkasi laittaa jonkinmoista kurssia koskettavaa arviointia OppiOhja-blogiin, ja minä puolestani otin niskoilleni tämän oman opetusjaksosuunnitelmamme arviointiosuuden.

Totuushan on, että suunnittelemaamme opetusjaksoon ei varsinaista arviointi tarvita, eikä sitä siihen siksi sisällykään,  tavoittenamme kun oli saada aikaan oppilaiden omaa ajattelua ja auttaa heitä kasvamaan ihmisenä.

Jos nyt oikein läheltä suunnitelmaamme tarkastellaan, niin voidaan huomata että suunnitelmassa kirjattu loppukeskustelu ja mahdollinen päätösraportti ottavat arvioinnin roolin. Tällöin arviointi ilmenee oppilaiden itsearviointina sekä heidän omien kokemustensa reflektointina. Näin pyrimme kehittämään heidän inhimillistä kasvuaan myös harjoittamalla heidän metakognitiivisia taitojaan.

Sellainen sivuhuomautus arviointiin liittyen voidaan vielä mainita, että jos projektiin liittyvää historian osuutta halutaan arvioida, voidaan se tehdä erikseen.

Sen pituinen se!

Hyvää kevättä jne.  H.Pakoputki kiittää ja kuittaa itsensä ulos.

No sitä teoriataustaa vihdoinkin

Lähtökohtana suunnittelulle oli oppilaiden motivointi ja innostuksen ylläpito läpi intensiivisen opintojakson. Motivoinnin lähtökohdasta oli helppo luoda kehittää ideaa myös kohti todellista oppimista.

Koko projektin aloittavan mielikuvaharjoituksen tarkoituksena on herättää oppilaissa tunteita ja keskustelua aiheesta. Kokemuksiaan vaihdellessaan oppilaat voisivat alustaa tehtävää omakohtaisen tuntuiseksi.  Järvelä ja järvenoja korostavat artikkelissaan Motivaatio ja emootioiden säätely oppimisprosessin aikana juuri tunteiden osuutta oppimisessa. Ne toimivat kuin voimavarana oppimisprosessin aikana. Pidempää sitoutumista työskentelyyn tuo myös omien valintojen teko sekä aiheen itsensä kiinnostavuus. Mielikuvaharjoituksella luodaan siis projektiin lähtökohta lapsen näkökulmasta.

Valintaa oppilaat pääsevät tekemään korostetusti opintojakson suunnittelun osuudessa. Tietyissä, joskin mahdollisimman löysissä rajoissa oppilaat pääsevät itse päättämään ajankäyttöä sekä tehtävien ja työskentelyvaiheiden sijoittamista lukujärjestykseen.

Varsinainen työskentely mallintaa melko pitkälle tutkivan oppimisen mallia. Se korostaa oppilasta ja hänen omaa toimintaa tehtävän etenemiseksi. Projektin tarkoituksena onkin hyödyntää tukimuksen kaltaisen prosessin noudattamista, jossa työvaiheet saavat sujuvasti merkityksen sitä seuraavissa tehtävissä. Tämän lisäksi jakso korostaa yksilöllisen oppimisen sijaan yhteisöllistä tiedon hankkimista ja jakamista. Tarkoituksena onkin luoda tiedon verkosto, jota jokainen oppilas on muodostamassa omalla panostuksellaan. Hämäläinen ja Häkkinen kirjoittavat ryhmän vaikutuksesta monimutkaistenkin asioiden oppimiseen. He korostavat kuitenkin artikkelissaan vaiheistamisen tärkeydestä yhteisöllisessä työskentelyssä, jotta sen ohjeistaminenkin olisi mahdollista. Siksi projektiimme on sisällytetty toisistaan toisaalta sidonnaisia, mutta selvästi erillisiä työvaiheita.

Alkajaisiksi hyödynnämme asiantuntija- ja kotiryhmiä, joissa korostuu tiedonhaun metafora sekä osallistuminen yhteisöön. (mm. Paavola, Hakkarainen & Seitamaa-Hakkarainen).  Opettaja toimii ohjaajana sekä tarvittaessa tuen antajana. Jatkokäsittelyn tarkoituksena on yhteisen aikajanan luomisen muodossa luoda ikään kuin verkosto luokan seinälle, ja jota tarkastelemaan jokaisen ryhmän on helppo tulevissa työvaiheissa palata.Tässä vaiheessa oppilaat ovat palanneet kotiryhmiinsä ja jakaneet asiantuntijaryhmissä hankkimansa tietoutensa ryhmänsä kesken.

Leipomovierailun tarkoituksena on palauttaa tilanne nykypäivään ja samalla rikkoa luokkahuoneen rajoja. Tämä voisi olla osoituksena lapsille, että oppimista tapahtuu myös koulun ulkopuolella. Tarkoituksenahan on suunnitella vierailu tarkoin niin , että oppilaat hyötyisivät siitä tietoja keräämällä seuraavia tehtäviä varten.

Paavola ym. kuvaavat artikkelissaan mys tutkivan oppimisen kolmatta osapuolta. He esittävät, että jottei käytännön töissä opitut asiat jäisi tilannesidonnaisiksi, vaan että oppilaat voisivat hyödyntää opittuaan muissa tilanteissa, tulisi malliin liittää kolmaskin osa. Oppimisen malli, johon liitettäisiin vielä uuden tiedon luominen, toisi oppilaille kyvyn hyödyntää opittua soveltavasti. Tätä mallia he kutsuvat trialogiseksi tiedonluomisen malliksi. Tätä mallilla olemme yrittäneet luoda myös projektin myöhäisimmillä työvaiheilla.

Leipomisjakso sisältää matemaattisia ja teknologiakasvatukseen kytköksissä olevia tehtäviä. Hankittujen tietojen ja vinkkien perusteella tulisi luoda resepti, joka oikeasti toteutettaisiin koulun puitteissa. Myös työtapoja voidaan soveltaa parhaimmaksi nähdyllä tavalla. Leipomisen historiaahan on tutkittu jakson aikana.  Ajattelua ja suunnittelua voitaisiin tässäkin vaiheessa tuoda näkyväksi muille ryhmille ja omaakin työskentelyä tehostaakseen esimerkiksi kokoamalla luokkaympäristöön vanhoja reseptejä, leipomovierailulta saatuja vinkkejä tai itse koottua tietoa.

Oppimisen strategioista projektimme hyödyntää ajattelun näkyväksi tuomista ja mallintamista verkkomaisen ja dynaamisen seinätaulun muodossa. Hyödynnämme siis ulkoisiaoppimisen strategoita siitäkin syystä, jotta opettaja pystyy ohjailemaan oppimista ja itse projektin etenemistä.Mahdollisen loppuraportin tarkoitus on opin- ja työnnäytteen lisäksi kerrata opittua ja lisätä ymmärrystä kaikesta jaksoon liittyvästä. Tällaiset harjoittelustrategiat ovat omiaan alakoululuokassa tilanteissa, jossa opettaja haluaa vetäytyä tarkkailijan rooliin ja päästää lapset itse tekemään. Lisäksi oppilaat tulevat automaattisesti hyödyntämään erilaisia organisationaalisia strategioita tiedon jäsentämisen mahdollistamiseksi.

Teoriaosuudet ovat peräisin Järvelän, Häkkisen ja Lehtisen toimittamasta teoksesta Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (2006) . Hyödynsimme erityisesti seuraavia artikkeleita:

Järvenoja, H. & Järvelä, S: Motivaation ja emootioiden säätely oppimisprosessin aikana

Paavola, S., Hakkarainen, K. & Seitamaa-Hakkarainen, P: Tutkivan oppimisenperiaatteite ja käytäntöjä: “trialoginen” tiedonluomisen malli

Hämäläinen, R & Häkkinen, P.: Verkkotyöskentelyn vaiheistaminen yksilöllisen ja yhteisöllisen oppimisen tukena

Salovaara, H. : Oppimisen strategiat ja teknologiaperustaiset oppimisympäristöt

Jatkoa seuraa mm. parannusehdotusten ja arvioinnin muodossa!

- M. Pakoputki

TÄSSÄ SE NYT VIHDOIN TULEE!

Kuten otsikosta voi jo odottaa tässä tulee nyt Pakoputkiryhmän virallinen opetusjakson suunnitelma. Joitakin muutosehdotuksia ja kytkentää teoreettisiin perusteisiin on vielä luvassa tulevissa artikkelissa, mutta nyt:

Opintojakson suunnitelma

teema: kehityksen arvostaminen (näkökulmana esim. ruoan/leivonnaisten valmistus)

ryhmä: 5.-6. luokka kesto: 2 viikkoa tai niin pitkään kuin halutaan

1. Heräte mielikuvaharjoitteen muodossa
   • kerrotaan tarinaa tavallisen 12 vuotiaan arjesta noin 100 vuotta sitten
   • oppilaiden olisi tarkoitus hypätä tarinan päähenkilön rooliin ja nähdä sen ajan maailmaa, ja sitä kuinka paljon työtä lapsetkin joutuivat perheen elannon eteen tekemään
2. Miltä kuulostaisi tällainen projekti?
   • esitellään oppilaille karkea suunnitelma projektista ja houkutellaan heidät osallistumaan
   • lähetetään kotiin infolappu, jossa mahdollisesti kysytään myös lupa leipomovierailuun
3. Tehdään yhdessä luokan voimin dynaaminen ”lukujärjestys” projektin etenemisestä
4. Jaetaan luokka koti-& asiantuntijaryhmiin
   • asiantuntijaryhmät lähtevät keräämään tietoa ja tutustumaan ruoan/leipomusten valmistukseen kukin ryhmä eri aikakaudella (1700, 1800, 1900-1950, 1950-2000, 2000>)
   • asiantuntijat palaavat kotiryhmiinsä ja esittelevät/opettavat asiansa muille ryhmän jäsenille
5. Kotiryhmät muodostavat yhteisen aikajanan, josta ilmenee kunkin ryhmässä olevan asiantuntijan esittämät käännekohdat/aikakausikuvaukset
6. Leipomovierailun suunnittelu ja kysymysten valmistelu
7. Varsinainen vierailu paikalliseen ”lähi”-leipomoon
8. Mitä opittiin vierailulla?
   • minkälaisia vaiheita valmistusprosessissa on
   • missä järjestyksessä vaiheet menevät
   • piirretään mahd. jonkinlainen kaavakuva/ajatuskartta leipomon toiminnasta ja/tai tuotteen valmistamisesta
9. Reseptien valinta ja niihin tutustuminen (kotiryhmissä)
   • kotoa tai mummolasta on voitu tuoda reseptejä, joiden mukainen tuote halutaan valmistaa
   • matematiikan tunnilla tutustutaan mittoihin, joita reseptissä mainitaan ja opetellaan muuttamaan reseptiä monikertaiseksi tarpeen mukaan
10. Leipomisen valmistelu
    • välineiden ja raaka-aineiden hankinta
11. Leipominen / oman tuotteen tekeminen (kotiryhmissä)
12. Suunnitellaan ja toteutetaan omalle tuotteelle sopiva mainos (kotiryhmissä)
    • hyödynnetään mahdollisesti TVT:tä
13. Maistajaiset ja myyjäiset
    • järjestetään esim. vanhempainillan yhteydessä
    • yritetään esitellä ja markkinoida itse tehtyjä tuotteita
14. Kokoava tuokio luokan kesken
    • keskustellaan projektista, sen herättämistä tuntemuksista ja oppimiskokemuksista
      • mikä oli kivaa mikä ei
      • mitä uutta opittiin
      • miten hyödynnettiin entuudestaan tuttua tietoa
    • tehdään mahdollisesti projektista kokoava “raportti”

Opetussuunnitelmasta

Tehtäväämme vastaavaa kohtaa ei luonnollisesti opetussuunnitelmasta suoraan löydy, mutta kokosimme valtakunnallisesta opetushallituksen OPS:ista ja Oulun Normaalikoulun OPS:ista tähän viittaavia ja tukevia kohtia.

Tehtävämme on tarkoitettu peruskoulun viimeisille luokille (5-6).  Ote opetushallituksen opetussuunnitelman yleisestä osasta:

“Peruskoulun opetussuunnitelmaan kuuluu myös aihekokonaisuuksia. Ne ovat kasvatus- ja opetustyötä eheyttäviä teemoja, jotka käsitellään eri oppiaineissa ja koulun muun toiminnan kuten aamunavausten, juhlien, opintokäyntien ja retkien ja kerhotoiminnan yhteydessä. Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden mukaiset aihekokonaisuudet ovat

• Ihmisenä kasvaminen
• Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys
• Viestintä ja mediataito
• Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys
• Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta
• Turvallisuus ja liikenne
• Ihminen ja teknologia”

(http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/opetussuunnitelma_ja_tuntijako)

Lihavoituna kohdat, joita tehtävämme sivuaa. Pyrimme perehdyttämään oppilaat arvostamaan ympärillämme olevia asioita ja saada heidät kiinnostumaan ympäristöstään; se ei ole syntynyt itsestään, vaan meitä edeltäneet ovat tehneet siitä sellaisen kun se on nyt, ja me voimme muokata sitä omien valintojemme mukaan. Täytyy osata arvostaa sitä, että joku on keksinyt ja tehnyt ne asiat, jotka helpottavat meidän elämäämme. (Ihmisenä kasvaminen ).

Se miten valinnoillamme muokkaamme maailmaa vaikuttaa taas meidän jälkeen tulevien ihmisten elämään – meidän täytyy tehdä siis oikeita valintoja. Se millaista leipää ostamme, mistä ostamme ja miten me sen kulutamme, vaikuttaa moneen muun ihmisen elämään nyt ja tulevaisuudessa. Mikäli opintojakson aikana tutustutaan leipomoon, samalla oppilaat saavat näkemyksen eräästä suomalaisesta ammatista ja ehkä hieman yrittäjyydestäkin. (Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys).  Leivän pakkausmateriaaleista, tuotantotavoista ja raaka-aineiden viljelystä ja keruusta oppilaat saavat samalla tietoa ja he voivat siten arvioida, mikä on ympäristön kannalta paras vaihtoehto ja millainen leipä on ihmiselle terveellistä. (Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta).

Tuotteen valmistus (leipä) kuuluu olennaisesti suomalaiseen kulttuuriin, ja opintojakson aikana perehdymme historian tunneilla, kuinka mummot ja vaarit ja heidän vanhempansa aikoinaan tekivät leipää, ja miten leivän teko eroaa siitä nykypäivänä  (Kulttuuri-identiteetti).  Äidinkielen / kuvaamataidon tunnilla tehdään mainos, jonka täytyy olla yleispätevästi ymmärrettävissä, ja sen voi tehdä monella eri kielellä (Kansainvälisyys).

Työskentelytavoissa käytetään monia eri välineitä, jotka ovat jo satoja vuosia vanhoja, mutta nykyäänkin käytössä. Teknologiaa on kaikki puukauhasta leipäuuniin. Oppilaiden kanssa voidaan pohtia, mitä välineitä käytettiin sata vuotta sitten,  mitä käytetään tänään ja mitä ehkä tulevaisuudessa. Miten ne helpottavat leivän tekemistä, ja voiko leipää tehdä ilman näitä keksintöjä. Oliko leipä samanlainen leipä sata vuotta sitten kuin se on nyt, vaikka välineet, tuotantotavat ja raaka-aineetkin vaihtelevat paljon niiltä ajoilta. Pyrkimys on saada oppilaat näkemään sen, että keksinnöt helpottavat ihmisen elämää, ja niitä täytyy arvostaa. Samalla tutustuttaa laitteisiin ja saada aikaan luontainen mielenkiinto teknologiaan. Oppilaat sitten jonain päivänä keksivät ehkä omat laitteensa, jotka helpottavat heidän elämäänsä (Ihminen ja teknologia).

Viikko 14

Kokoontumisemme tarkoituksena oli lyödä lukkoon eräitä auki jääneitä päätöksiä sekä täsmentää ongelmamme lopulliseen muotoon. Lisäksi ryhdyimme hahmottamaan sen toteuttamista kouluympäristössä ja mahdollisen teknologian hyväksikäyttöä projektimme yhteydessä.

Ongelmamme siis lopullisessa muodossaan muodostuu leivän valmistusprosessin ympärille. Tarkoituksena olisi ilmentää lapsille yleisesti sitä, miten kehitys on vienyt tällaisen perustarpeen täyttävän tuotteen valmistuksen täysin uudelle tasolle. Nykytilannetta tulisi vertailla myös aikakauteen, jolloin leivän ja ruoan hankkiminen yleensäkin oli kokopäivätyötä. Ajatuksena on siis oppia arvostamaan asioita, jotka meille nykypäivän suomalaisille ovat itsestään selvyyksiä ja saatavissa pienellä vaivalla esimerkiksi kaupanhyllyltä. Projektissa työskenneltäisiin luultavasti ryhmissä, ja ideana olisi tutustua leivän valmistukseen leipomossa ja omassa keittiössä. Reseptejä luotaisiin itse ja työvaiheetkin voisi suorittaa vanhanaikaisin menetelmin.

Toiminnan kautta luodaan laajempaa kuvaa siitä, miten kehitys on helpottanut jokapäiväistä elämäämme, ja kuinka kiitollisia siitä voisimme olla. Tätä pohjimmaista ajatusta tulisikin painottaa aiheen tarkkailun ja itse työskentelyn eri vaiheissa.Nykyaikaan palataksemme projektiin voisi yhdistää myös jonkinlaisen mainoksen luomista. Kurssimateriaaliksi ilmoitettu Järvelän ym. teos sai meidät pohtimaan, kuinka yhdistäisimme projektiimme jotain tieto- ja viestintätekniikkaa ja tämä mainoksen tuottaminen ( kuva ja/tai video) toimisi siinä tehtävässä hyvin.Projektia tukeviksi oppimistunneiksi olemme alustavasti pohtineet historiaa, kuvaamataitoa ja äidinkieltä. Lisäksi pieni retki leipomoon tms. olisi tarkoituksena suorittaa osana Kehityksen Arvostamisen -oppimista.

Seuraavaksi ryhmämme työskentely suuntautuu työvaiheiden ja aiheiden tarkempaan valintaan sekä aikataulujärjestelyihin.

- M. Pakoputki

Design-process (vko13?)

Työryhmämme alunperin suurisukaiset ja melko mahtipontiset suunnitelmat kääntyivät viime tapaamiskerralla selkeästi kohti ruohonjuuritasoa. Sisällön tuotanto tuotti tässä vaiheessa selkeitä yhteistyöhaasteita. Ryhmän roolit ja niiden jakautuminen olivat epäselkeässä vaiheessa. Tarkemmat ja käytännönläheisemmät ongelmat pakottivat pienentämään projektin skaalaa, joka johti puolestaan uusiin pohdintaa aiheuttaviin aiheisiin. Päivän suurimmaksi teemaksi nousi kuitenkin triviaali pulla vs. leipä- depaatti, joka kuvastaa hyvin toteutusprosessin joskus jopa liiankin pedanttista lähtökohtaa. Onneksi käytäntö alkaa tämän ansiosta muodostua koko ajan kätevämmäksi. Prosessi on siis melkein kokonaan läpi käyty.

- X. Pakoputki

Viikon 12 antia…

Kyseinen viikko oli ryhmämme toiminnan osalta aika hiljainen, mutta ohessa on esitetty aikaansaannoksiamme.

TAVOITTEET:

Opitaan ymmärtämään historiaa ja arvostamaan kehityksen/teknologian tuomia ja suomia etuuksia.

OPISKELTAVIA ASIOITA:

• tuotannon historiaa (100 vuotta sitten, tähän päivän)
• esimerkkejä tuotannosta
• nykyaikaisia valmistusmenetelmiä
• (kuluttajakasvatus: kuinka paljon vaivaa “pienen” tuotteen eteen nähdään)
• oman tuotteen suunittelu ja valmistus

AJATUS:

• pitääkö ensin olla jonkinlainen heräte, jotta oppilaat saadaan kiinnostumaan aiheesta
• opiskellaan historiaa ja entisaikojen tuotteiden valmistusta
• tutustutaan vastaavien tuotteiden valmistukseen tänä päivänä
• suunnitellaan ja valmistetaan oma samankaltainen tuote

Tämän kyseisen projektin aikana ryhmämme jäsenillä on kaikilla ollut suuria vaikeuksia motivoitua viemään eteenpäin tätä tehtävää, jonka merkitystä me emme ymmärrä. Toisinaan meistä tuntuu, että koko kurssin tavoitteena on tuoda tämänhetkiset koulutusteknologiset “villitykset” meidän opiskelijoiden tietoisuuteen. Meitä ihmetyttääkin, että mitä tekemistä tällä kurssilla on oppisen ohjaamisen kanssa, kun kurssin tehtävänanto on yritetty määrittää mahdollisimman avoimeksi, mutta käytettävät menetelmät meille kuitenkin yritetään tuputtaa suoraan luennoilla. Onko näin? Sitä sopii pohtia. Miksei meille sanota suoraan, että kyseessä on koulutusteknologian kurssi, jonka tavoitteena on saada meidät suunnittelemaan opetuskokonaisuus valitsemastamme aiheesta ja hyödyntämään siinä mahdollisimman paljon TVT:tä?

-H.Pakoputki.

Teretulemast!

No tämä on nyt sitten se kuuluisa Pakoputki-ryhmän blogi Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan OOOSA- kurssille.

Jos tohdin puhua koko ryhmän puolesta, niin aika epäselvää tuntuu vielä olevan se, miksi me tätä blogia teemme ja mikä meidän tehtävämme on, vaikkakin kurssin aloitusluennolla tiistaina 15.3.2010 meille selitettiin varsin perusteellisesti miten meidän tulisi se jokin mysteeri tehdä. Että revitään nyt sitten siitä!

Ensimmäisen ryhmätyöskentelyviikon aikana Pakoputki kokoontui kerran kasaan ja sai kun saikin aikaiseksi jotain, mikä pitkällisen suunnittelun ja hiomisen myötä saattaisi muodostaa sen projektimme mysteerisen lopputuloksen.

Teemana meillä on siis (ainakin toistaiseksi) Kehityksen arvostaminen, jonka pohjalta lähdemme suunnitelemaan opetukselista kokonaisuutta kuvitteelliselle alakoululuokalle. Tarkoituksenamme oli sotkea soppaan ainakin historian, teknologiakasvatuksen sekä mahdollisesti käsitöiden oppisisältöjä ja mahdollisesti sisällyttää suunnitelmaamme myös vierailu(ja) koulun ulkopuolisiin laitoksiin.

Saapi nähdä minkälainen soppa tästä syntyy!

- H. Pakoputki.

Ohessa nyt liitettynä ensimmäinen luonnoksemme koskien tätä projektia.